"Niin, se on mahdollista, sillä minä olen unohtanut kysyä teiltä, minne minut viette."
"Kardinaalin luo."
"Mitä hän minusta tahtoo?"
"Sitä en tiedä, kun en edes tiennyt, että olin juuri teitä noutamassa."
"Mahdotonta. Te — suosikki!"
"Minäkö suosikki!" huudahti d'Artagnan. "Voi, kreivi hyvä! Olen vain halpa gascognelainen aatelismies, paljoa köyhempi nyt kuin silloin, kun tapasin teidät Meungissa lähes kaksikolmatta vuotta takaperin, kuten muistatte. Oi, niin…"
Raskas huokaus täydensi hänen lauseensa.
"Tuotte kuitenkin määräyksen?"
"Niin, syystä että olin sattumalta saapuvilla etuhuoneessa, ja kardinaali käytti minua niinkuin olisi kääntynyt kenen puoleen tahansa. Ei, minä olen vieläkin pelkkä muskettisoturien luutnantti; siinä asemassa olen ollut lähes yksikolmatta vuotta."
"Mutta mitään onnettomuutta ei ole tapahtunut teille, ja se merkitsee jo paljon."