"Olivain", sanoi Atos viitaten Raoulin hankkilukseen, "tiukenna tuota, sillä miekka riippuu liian matalalla. Noin. Nyt saatat herra varakreiviä, kunnes Grimaud saapuu, jolloin sinä jätät hänet. Ymmärräthän, Raoul? Grimaud on vanha palvelija, peräti miehuullinen ja älykäs; hän tulee varsinaiseksi saattolaiseksesi."
"Kyllä, monsieur", vastasi Raoul.
"Ratsaille siis, jotta saan nähdä sinut taipaleellasi!"
Raoul totteli.
"Hyvästi, Raoul!" sanoi kreivi; "hyvästi, rakas lapsonen!"
"Hyvästi, monsieur!" sanoi Raoul; "hyvästi, hartaasti rakastettu hyväntekijäni!"
Atos teki merkin kädellään, sillä hän ei uskaltanut puhua. Raoul poistui avopäin.
Atos seisoi liikkumattomana ja katseli hänen jälkeensä, kunnes hän katosi kadunkulman taakse. Silloin heitti kreivi ohjakset eräälle talonpojalle, astui vitkaan ylös portaita, lähti takaisin kirkkoon, polvistui sen pimeimpään soppeen ja rukoili.
VIIDESKOLMATTA LUKU
Muuan herra de Beaufortin neljästäkymmenestä pakokeinosta