"Se on totta", myönsi Portos.
Ja hän iski kannukset ratsunsa kupeisiin.
Kahden tunnin kuluttua olivat hevoset seisahtumatta juosseet kahdentoista lieuen matkan; niiden koivet alkoivat horjua, ja pärskyvä vaahto täplitti ratsastajien takkeja, hien pusertuessa heidän alusvaatteittensa läpi.
"Levähtäkäämme hetkiseksi, jotta elukka-parat saavat hengähtää", esitti
Portos.
"Ratsastakaamme ne mieluummin hengettömiksi ja laittautukaamme perille!" vastasi d'Artagnan. "Näen vereksiä jälkiä; ei ole kulunut neljännestuntia enempää siitä kun he ovat menneet tästä."
Tiellä näkyikin kavionjälkiä. Ne eroitti päivän viimeisissä säteissä.
He pitkittivät kulkuansa, mutta kahden lieuen päässä sortui
Mousquetonin hevonen.
"Kas niin", sanoi Portos, "nyt on Phoebus pakahtunut!"
"Kardinaali maksaa siitä sinulle tuhannen pistolia."
"Oh", vastasi Portos, "en ole sen puutteessa."