"Olemme jo pian perillä, ja minä en tahdo näyttäytyä astumassa ulos vaunuistanne; me emme tunne toisiamme."
"Olette oikeassa. Hyvästi!"
"Näkemiin; muistakaa lupauksenne!"
Ja d'Artagnan nousi jälleen hevosensa selkään ja ratsasti saattueen etunenässä.
Viittä minuuttia myöhemmin tultiin Palais-Royalin pihalle.
D'Artagnan vei vangin ylös pääportaita, eteishuoneen ja käytävän läpi. Mazarinin työhuoneen ovelle saavuttuaan aikoi hän juuri ilmoittautua, kun Rochefort laski kätensä hänen olalleen.
"D'Artagnan", virkkoi Rochefort hymyillen, "tahdotteko, että tunnustan teille asian, jota ajattelin pitkin matkaa, kun näin väkijoukkojen katselevan hehkuvin silmin teitä ja neljää kumppanianne?"
"Sanokaa pois", vastasi d'Artagnan.
"Ajattelinpahan, että minun olisi vain tarvinnut huutaa apua, jotta koko saattueeni olisi revitty kappaleiksi, ja silloin olisin ollut vapaa."
"Miksette siis tehnyt sitä?" sanoi d'Artagnan.