"En luule, monsieur, mutta peräti kiusalliseen tapaan olen haavoittunut."
"Et siis kykene ratsastamaan?"
"Voi, vielä kysyttekin, monsieur!"
"Pääsetkö kävelemään?"
"Koetan pyrkiä lähimpään taloon asti."
"Miten menetellä?" sanoi d'Artagnan. "Meidän on välttämättömästi palattava Pariisiin.
"Minä kyllä pidän huolen Mousquetonista", tarjoutui Grimaud.
"Kiitos, kunnon Grimaud!" sanoi Portos.
Grimaud laskeusi ratsailta ja meni ojentamaan käsivartensa vanhalle ystävälleen, joka vastaanotti hänet kyynelsilmin, Grimaudin oikein kykenemättä tietämään, pusersiko ne kyyneleet jälleennäkemisen ilahdus vai haavan tuottama kipuko.
D'Artagnan ja Portos pitkittivät vaiteliaina matkaansa Pariisiin.