"Minua ei kummastuta", virkkoi d'Artagnan hiljaa Portokselle, "että Mazarin olisi mieluummin nähnyt minun kokonaan rusentavan parlamenttineuvoksensa."
"Ymmärrättehän, monsieur", jatkoi Planchet, "että jos pyytäisitte minua ottamaan ratsupyssyni jotakin sellaista yritystä varten kuin herra Brousselia vastaan hankittiin…"
"Ei, ole huoletta; mutta keltä olet tuon kaiken kuullut?"
"Varmasta lähteestä, monsieur. Friquet kertoi minulle."
"Friquet?" toisti d'Artagnan. "Sen nimen tunnen."
"Hän on herra Brousselin palvelijattaren poika, reipas vekara joka kyllä hoitaisi osaansa metelissä, sen takaan."
"Eikö hän ole kuoripoikana Notre-Damessa?" kysyi d'Artagnan.
"On kyllä, Bazinin hoivassa."
"Kas, nytpä tiedänkin", sanoi d'Artagnan. "Ja hän toimi sarkkapoikana
Rue de la Calandren viinituvassa?"
"Aivan."