"Voi, taivasten tekijä!"
"Olen John Francis Winter."
"En tunne teitä", voihkaisi pyöveli.
"Odota, odota, kyllä pian tulet tuntemaan minut: olen John Francis
Winter", hän toisti, "ja se nainen…"
"No, se nainen?"
"Oli äitini!"
Silloin puhkesi pyövelin rinnasta hänen ensimmäinen huutonsa, se kamala kirkaisu, joka oli hätkähdyttänyt kuulijoita.
"Voi, antakaa anteeksi, antakaa anteeksi", vaikeroi hän, "jollette Jumalan, niin ainakin omassa nimessänne, — jollette pappina, niin toki poikana!"
"Sinulleko anteeksi!" huudahti munkiksi tekeytynyt; "vai niin! Jumala kenties antaa sinulle anteeksi, mutta en ikinä minä."
"Armeliaisuudesta!" rukoili pyöveli ja ojensi kätensä häntä kohti.