"Ruoskitti varmaankin sanansaattajan?" oletti Portos.
"Hän arvattavasti otti vastaan rahat?" virkkoi d'Artagnan.
"Sinä arvasit oikein, d'Artagnan", sanoi Aramis.
Kaikki remahtivat nauramaan niin jyrisevästi, että isäntä ilmestyi paikalle ja kysyi, tarvitsivatko herrat mitään.
Hän luuli seurueen joutuneen käsirysyyn.
Vihdoin vaimeni heidän iloisuutensa.
"Saako letkauttaa herra de Beaufortia?" kysyi d'Artagnan; "minulla on siihen hyvä halu."
"Kyllä, puhu pois", vastasi Aramis. Hän tunsi perinpohjin tuon älykkään ja reippaan gascognelaisen luonteen, joka ei koskaan perääntynyt askeltakaan, liikkuipa hän millä maaperällä tahansa.
"Entä sinä, Atos?" kysyi d'Artagnan.
"Vannon aateliskunniani nimessä, että me nauramme, jos kaskusi on hauska", vastasi Atos.