"Armentièresin tapaus?" kummasteli Portos. "Mylady…"
"Kas", vastasi Portos, "se on totta, olin unohtanut."
Atos tähtäsi häneen syvän katseensa.
"Sen olit sinä unohtanut, Portos?" hän sanoi.
"Niin, toden totta!" vakuutti Portos. "Siitä on niin pitkä aika."
"Se asia ei siis paina omaatuntoasi?"
"Ei, ei lainkaan", vastasi Portos.
"Entä sinun Aramis?"
"Ajattelen sitä toisinaan", ilmoitti tämä, "sellaisena omantunnonkysymyksenä, joka mitä parhaiten soveltuu tutkisteltavaksi."
"Ja sinun, d'Artagnan?"