Hän laski alas päänsä ikäänkuin muistellakseen. Kun hän sitten jälleen katsoi ylös, kohtasivat hänen katseensa miehen, joka seisoi puoliavoimessa ovessa ja silmäili häntä liikuttuneen näköisenä.
"Loordi Winter!" huudahti kreivi.
"Atos, hyvä ystävä!"
Ystävykset syleilivät toisiaan; sitten tarttui Atos tulijan molempiin käsiin ja sanoi häntä tähystellen:
"Mikä teitä vaivaa, mylord? Näytätte yhtä synkältä kuin minä olen iloinen."
"Totta kyllä, ystävä, ja vieläpä voin sanoa, että teidän näkemisenne lisää pelkoani."
Winter katsoi ympärilleen ikäänkuin ilmaistakseen toivomuksen jäädä kahden kesken kreivin kanssa. Raoul oivalsi, että ystävyksillä oli joitakin erityistä puheltavaa, ja poistui huomaamattomasti.
"Nyt, kun olemme yksiksemme", virkkoi Atos, "puhukaamme teistä."
"Rauhassa ollessamme puhukaamme meistä", vastasi Winter. "Hän on täällä."
"Kuka?"