"Kummallinen mies!" mutisi Gondy.
Ja hän otti hattunsa lähteäkseen, mutta ovelle kääntyessään hän näki tiellään kerjäläisen.
Hänen ensimmäisenä ajatuksenaan oli, että mies tahtoi hänelle jotakin pahaa.
Mutta pian hän päinvastoin huomasi tämän liittävän kätensä ristiin ja polvistuvan.
"Monseigneur", pyysi kerjäläinen, "ennen kuin lähdette täältä, rukoilen siunaustanne."
"Monseigneur!" huudahti Gondy. "Hyvä mies, sinä otaksut minut joksikuksi toiseksi."
"Ei, monseigneur, minä puhuttelen herra koadjutoria; tunsin teidät heti ensi silmäyksellä."
Gondy hymyili.
"Ja sinä tahdot siunaustani?" hän virkkoi.
"Niin, tarvitsen sitä."