Kuningatar mietti tovin ja sanoi nähdessään muskettisoturin varovaisen esiintymisen:
"Haluatte kenties mieluummin levätä?"
"Enpä tiedä, sillä minä en ole milloinkaan levännyt, madame."
"Onko teillä ystäviä?"
"Minulla oli kolme: kaksi on lähtenyt Pariisista, en tiedä minne; yksi ainoa on jäljellä, mutta hän on niitä, jotka luullakseni tunsivat sen entisen ritarin, miehen, jonka mainitsemisella teidän majesteettinne minua äsken kunnioitti."
"Hyvä on", jatkoi kuningatar; "te ja ystävänne vastaatte armeijaa."
"Mitä minun on tehtävä, madame?"
"Tulkaa takaisin kello viideltä, jolloin sanon sen teille; mutta älkää hiiskuko ainoallekaan elolliselle olennolle kohtauksesta, jonka teille myönnän, monsieur."
"En, madame."
"Vannokaa se Kristuksen nimessä."