"Te olette vaitelias; sen parempi! Tarkoitan kuningattaren timanttiselkkausta, matkaa, jonka teitte kolmen ystävänne kanssa."
— Kas, kas! — ajatteli gascognelainen, — onkohan siinä ansa? Täytyy olla varuillaan.
Ja hän antoi kasvoilleen niin vilpitöntä hämmästystä kuvastavan ilmeen, että sitä olisivat kadehtineet Mondori ja Bellerose, sen ajan etevimmät näyttelijät.
"Mainiota!" kehui Mazarin nauraen; "erinomaista! Minulle on syystä suositeltu teitä miehenä, jota kaipasin. No, sanokaahan, mitä tekisitte hyväkseni?"
"Kaikkea, mitä teidän ylhäisyytenne käskee", vastasi d'Artagnan.
"Tekisittekö minun puolestani, mitä entiseen aikaan teitte kuningattaren tähden?"
— Varmastikin, — virkkoi d'Artagnan itsekseen, — tahtoo hän urkkia minulta jotakin; yrittäköönhän. Eihän tämä toki ole Richelieuta ovelampi, hiisi vieköön!… "Kuningattaren tähden, monseigneur? En ymmärrä."
"Te ette ymmärrä, että minä tarvitsen teitä ja kolmea ystäväänne?"
"Mitä ystäviäni, monseigneur?"
"Kolmea entistä ystäväänne."