Ajaja läimäytti lujasti hevosia, rivakat elukat syöksähtivät eteenpäin. Kuului huutoja kuin olisi ihmisiä tuiskahtanut nurin. Sitten tuntui kaksinkertainen täräys: kaksi pyörää oli mennyt jonkin pehmeän ja liereän yli.
Syntyi tovin hiljaisuus. Vaunut vierivät portista.
"Cours-la-Reinelle!" huusi d'Artagnan ajajalle.
Sitten hän kääntyi Mazariniin.
"Nyt, monseigneur", hän sanoi, "voitte lausua viisi Paternosteria ja viisi Ave Mariaa kiitokseksi pelastuksestanne. Olette turvassa, olette vapaa!"
Mazarin vastasi vain huokaisulla; hän ei kyennyt uskomaan sellaista ihmettä.
Viiden minuutin kuluttua vaunut pysähtyivät; oli tultu
Cours-la-Reinelle.
"Onko teidän ylhäisyytenne tyytyväinen saattueeseenne?" kysyi muskettisoturi.
"Ihastuksissani, mosjöö", vastasi Mazarin uskaltaen pistää päänsä vaununovesta; "tehkää nyt sama palvelus kuningattarelle."
"Se käy vähemmin vaikeaksi", vastasi d'Artagnan hypäten maahan. "Herra du Vallon, jätän hänen ylhäisyytensä teidän huostaanne."