Kuningas kohotti hitaasti pikku kätensä ja ojensi sen muskettisoturille; tämä painui toisen polvensa varaan ja suuteli kättä.
"Herra d'Artagnan", kertasi Ludvig vielä; "hyvä on, madame."
Samassa kuului kohua, joka tuntui lähenevän.
"Mitä nyt?" virkahti kuningatar.
"Kas vain!" vastasi d'Artagnan heristäen tarkkaa korvaansa ja teroittaen varman katseensa; "tuo on levottoman kansanjoukon mellakkaa."
"Meidän on paettava", sanoi kuningatar.
"Teidän majesteettinne on uskonut minulle tämän hankkeen johdon; meidän tulee jäädä ja ottaa selville, mitä on tekeillä."
"Herra d'Artagnan!"
"Vastaan kaikesta."
Mikään ei vaikuta toisen mieleen niin nopeasti kuin varma esiintyminen. Kuningatar, ollen itse luonteeltaan luja ja miehuullinen, osasi varsin hyvin pitää arvossa noita kahta avua toisissakin.