Mazarin seisoi hetkisen mietteissään, niinkuin olisi hänen sielussaan ollut raju taistelu käymässä; sitten astui hän kolmella lukolla lujitetun kaapin luo, otti sieltä pussosen ja virkkoi huoahtaen, pariin kolmeen kertaan punnittuaan sitä kädessään ennen kuin luovutti sen d'Artagnanille:
"Ottakaa siis tämä; siinä on matkarahat."
— Jos ne ovat espanjalaisia dubloneja tai kulta-écuitäkään, — ajatteli d'Artagnan, — niin voimmepa toistekin tehdä kauppoja keskenämme.
Hän kumarsi kardinaalille ja työnsi massin avaraan taskuunsa.
"No niin, asia on siis valmiiksi puhuttu", aloitti kardinaali jälleen, "te lähdette matkoille…"
"Niin, monseigneur."
"Kirjoittakaa minulle joka päivä, saadakseni tietoja neuvottelujen kulusta."
"Sitä en lyö laimin, monseigneur."
"Hyvä on. Minkä nimisiä muuten ovatkaan ystävänne?"
"Minkäkö nimisiä?" kertasi d'Artagnan hieman levottomasti.