Atos taivutti polvensa, kuningas kiinnitti ritarinauhan oikealta vasemmalle kuten tapa on, ja kohottaen miekkansa hän tavallisen kaavan sijasta: "lyön teidät ritariksi, olkaa urhea, uskollinen ja alamainen"; lausui:
"Te olette urhea, uskollinen ja alamainen, lyön teidät ritariksi, herra kreivi."
Sitten hän kääntyi Aramiiseen.
"Nyt on teidän vuoronne, herra chevalier", hän sanoi.
Hän uudisti saman toimituksen samoin sanoin, jollaikaa Winter riisui kuninkaan aseenkantajan avulla vaskihaarniskansa, paremmin käydäkseen kuninkaasta.
Aramiistakin suoriuduttuaan kuningas syleili molempia vastalyötyjä ritareja.
"Sire", virkkoi Winter, joka suurta uhrautumista ajatellessaan oli saanut takaisin kaiken voimansa ja rohkeutensa, "me olemme valmiit."
Kuningas katsoi noihin kolmeen aatelismieheen.
"Meidän täytyy siis paeta?" hän kysyi.
"Armeijan läpi pakenemista, sire", huomautti Atos, "sanotaan kaikkialla maailmassa rynnäköksi."