"On totinen tosi", myönsi upseeri, "että minä jonkunlaiseksi hirmukseni näen vartiovuoroni tulevan. Käy kovin pitkästyttäväksi valvoa kokonainen yö."
"Niin, kun valvoo yksinään tai typerien sotamiesten kanssa, mutta kun on mukana hauska toveri, kun antaa kullan ja noppien kieriä pöydällä, silloin yö menee kuin unennäkö. Ettekö siis pidä pelaamisesta?"
"Päin vastoin."
"Esimerkiksi lansquenet-pelistä?"
"Siihen olen ihan hullaantunut, pelasin sitä melkein kaikki illat
Ranskassa."
"Entä Englantiin tultuanne?"
"En ole kajonnutkaan noppaan tai korttiin."
"Minun käy säälikseni", virkkoi d'Artagnan hyvin surkuttelevasti.
"Kuulkaahan", aloitti englantilainen, "tehkääpäs muuan temppu."
"No?"