"Monsieur", surkeili Planchet, "hylkäättekö minut näin pikaisesti?
Ajatelkaa, että minulla ei ole muuta toivoa kuin te!"
"Mutta tänne ei tule kukaan sinua etsimään", vastasi d'Artagnan.
"Mutta jos tulisi", muistutti varovainen Planchet, "niin ajatelkaa, monsieur, että talon väki katsoisi minut varkaaksi, kun minun ei ole nähty tulevan sisälle."
"Olet oikeassa", myönsi d'Artagnan; "maltas, osaatko puhua mitään maakuntamurretta?"
"Osaan parempaakin, monsieur", kehaisi Planchet; "puhun kokonaista kieltä, flaaminkieltä."
"Mistä hitosta olet sen oppinut?"
"Artoisissa, missä oleskelin sotaretkellä kaksi vuotta. Kuulkaahan: Goeden morgen, mynheer, ik ben begeerd te weeten hoe moe gezondheyd bestaed."
"Mitä se merkitsee?"
"Hyvää päivää, hyvä herra, haluan tietää, miten voitte."
"Ja sekin on olevinaan kieltä! Mutta eipä väliä, se soveltuu mainiosti."