"Ja milloin isken?" tiedusti naamioitu mies.
"Kun lasken kaulani pölkylle ja levitän käsivarteni sanoen: Remember![22] Iske silloin voimakkaasti."
Naamioitu kumarsi hiukan.
"Nyt on tullut hetki eritä maailmasta", virkkoi kuningas ympärillä seisoville. "Hyvät herrat, minä jätän teidät keskelle myrskyä ja lähden edellänne ikuisen tyvenen maahan. Hyvästi!"
Hän katsoi Aramiiseen ja nyökkäsi tälle erityisesti.
"Pyydän teitä nyt etääntymään", hän jatkoi, "jättääksenne minut hiljaiseen häiriintymättömään rukoukseen. Loittone sinäkin", hän lisäsi naamioidulle miehelle; "se tapahtuu vain hetkiseksi, ja minä tiedän kyllä, että olen omasi. Mutta muista, ettet iske ennen kuin kuulet merkkini."
Kaarlo polvistui, teki ristinmerkin ja painoi päänsä permantoa kohti ikäänkuin suudellakseen sitä; sitten hän nojasi toisella kädellään siihen ja toisella pölkkyyn, supattaen ranskaksi:
"Kreivi de la Fère, oletteko siellä ja voinko puhua teille?"
Ääni viilsi Atoksen sydäntä kuin jääkylmä teräs.
"Kyllä, teidän majesteettinne", hän vastasi vapisten.