Nämä sanat virkkaessaan Atos ojensi kätensä ystävälleen. Mutta d'Artagnan ei ollut näkevinään tätä liikettä ja piti kätensä viitan alla.
Atos antoi kätensä hiljaa painua sivulle.
"Uh, kun väsyttää!" huoahti d'Artagnan istuutuen.
"Juo lasillinen portviiniä", esitti Aramis nostaen pöydältä pullon ja kaataen lasiin; "juo, se virkistää sinua."
"Niin, juokaamme", virkkoi Atos, joka gascognelaisen tyytymättömyydestä pahoillaan tahtoi kilistää lasia hänen kanssaan, "juokaamme ja sitten jättäkäämme tämä inhottava maa. Alus odottaa meitä, tiedättehän; lähtekäämme matkalle tänä iltana, — meillä ei enää ole täällä mitään tekemistä."
"Sinullapa on kiire, kreiviseni", virkkoi d'Artagnan.
"Tämä verinen kamara polttaa jalkojani", vastasi Atos.
"Lumi ei tehoa samaten minuun", sanoi gascognelainen levollisesti.
"Mutta mitä soisit meidän vielä tekevän, kun kuningas on kuollut?" kysyi Atos.
"Sinä et siis katso meille jääneen mitään tehtävää Englannissa, kreiviseni?" tiedusti d'Artagnan välinpitämättömästi.