Kaikki neljä lähestyivät. Grimaud pitkitti nousuansa ketterästi kuin kissa. Viimein hän sai siepatuksi kiinni koukusta, jota käytettiin ikkunaluukun kiinnittämiseksi seinään sen ollessa auki. Samalla kertaa tapasi hänen jalkansa reunuksen, joka näytti suovan hänelle riittävän tukikohdan, sillä hän ilmaisi merkillä päässeensä määränpäähän. Sitten hän painoi silmänsä luukun raolle.
"No?" tiedusti d'Artagnan.
Grimaud haritti kaksi sormea kädestään.
"Puhu", käski Atos; "merkkisi eivät näy. Montako heitä on?"
Grimaud teki ponnistuksen.
"Kaksi", hän vastasi. "Toinen on kääntynyt tänne päin, ja toinen on selin minuun."
"Hyvä! Ja kuka se on, jonka kasvot näet?"
"Sama mies, jonka näin tulevan."
"Tunnetko häntä?"
"Luulin jo äsken tuntevani enkä erehtynyt: hän on pönäkkä ja lyhyt."