II
KUNINKAAN LÄÄKÄRI
Muutamaa minuuttia kuningattaren lausuman toivomuksen jälkeen, jonka suorittamista hovineiti, jolle se oli lausuttu, piti velvollisuutenaan, astui Gilbert, hämmästyneenä, hiukan levottomana ja syvän mielenliikutuksen vallassa, vaikka ei mitään ilmennytkään hänen kasvoillaan, Marie-Antoinetten eteen.
Ylhäinen ja varma käyttäytyminen, hieno kalpeus, mikä on ominaista tiedemiehelle ja haaveksijalle, jolle tutkistelu muuttuu uudeksi luonteeksi, kalpeus, jota vielä korosti musta, kolmannen säädyn puku, jota eivät ainoastaan käyttäneet kaikki tämän säädyn edustajat, vaan kaikki nekin, jotka kannattivat vallankumouksellisia aatteita; lääkärin valkoinen ja siro käsi, joka näkyi hihojen laskoteltujen kalvosimien alta, siromuotoinen ja kaunis jalka, jonka vertaista ei kukaan hovin odotussalien makutuomareista eikä tuomarittaristakaan voinut näyttää; esiintymisessä arkaa kunnioitusta naista kohtaan, rauhallista rohkeutta potilasta kohtaan, ei mitään kuningattarelle. Kaiken tämän Marie-Antoinette heti paikalla huomasi tohtori Gilbertin olemuksessa ylimyksellisellä älyllään, sinä hetkenä, jona ovi aukeni hänen makuuhuoneeseensa.
Jota hillitympi Gilbert oli esiintymisessään, sitä suuremmaksi tuli kuningattaren viha. Hän oli kuvitellut tämän miehen inhottavaksi, oli uskonut hänet tietysti heti ja vaistomaisesti yhtä häikäilemättömäksi kuin ne, joita hän toisinaan näki läheisyydessään. Andréen tuskien aiheuttajan, Rousseaun halvan oppilaan, tämän mieheksi tulleen hylkiön, tämän oppineeksi tulleen puutarhurin, tämän filosofiksi ja sielujen kesyttäjäksi muuttuneen oksien katkojan kuvitteli Marie-Antoinette vasten tahtoaan Mirabeaun kaltaiseksi, sen miehen kaltaiseksi, jota hän vihasi Rohanin ja Lafayetten jälkeen kaikkein eniten.
Ennenkuin Gilbert oli saapunut, uskoi hän näkevänsä ruumiillisesti karkean olennon jättiläismäisen tahdon kehyksenä.
Mutta kun hän näkikin nuoren, sorjan, hennon, siromuotoisen, lempeän ja herkän näköisen olennon, niin tämä mies tuntui tehneen uuden rikoksen häntä kohtaan valehtelemalla ulkomuodollaan. Gilbert, rahvaan mies, halpasäätyinen, tuntematon; Gilbert, talonpoika, ilkiö, rikollinen, Gilbert oli kuningattaren silmissä syyllinen otettuaan aatelisen ja kunnon miehen ulkomuodon. Ylpeä itävaltalainen, joka vihasi jyrkästi valheellisuutta kaikessa, suuttui ja tunsi äkkiä raivoisaa vihaa tätä onnetonta atoomia kohtaan, jonka monet yhteenliittyvät seikat olivat tehneet hänen vihamiehekseen.
Kuningattaren seuralaiset, jotka olivat tottuneet näkemään sielun tyyneyden tai myrskyt hänen silmistään, huomasivat helposti, että salamoiva ja jyrisevä viha ärjyi hänen sydämessään.
Mutta kuinka kukaan kuolevainen olento, vaikka hän olisi ollut nainenkin, olisi kesken näitä liekkien ja vihan pyörteitä voinut seurata outojen ja vastakkaisten tunteiden jälkiä, jotka kietoutuivat toisiinsa kuningattaren aivoissa, kun hänen rintaansa paisuttivat kaikki ne tappavat myrkyt, joita Homeros kuvaa.
Yhdellä ainoalla katseella kuningatar käski kaikki poistumaan, madame de Miserynkin.