Hän oli valloittanut Bastiljin. Hän oli vapauttanut Gilbertin. Lafayette oli hänet huomannut ja kutsunut häntä nimeltään.
Hän oli sitäpaitsi nähnyt Foulonin hautauksen.
Harvoja ihmisiä tänä aikakautena vihattiin siihen määrään kuin Foulonia. Tässä suhteessa saattoi kilpailla ainoastaan hänen vävynsä Berthier de Savigny.
Seuraavana päivänä Bastiljin valloittamisen jälkeen he saivatkin palkkansa.
Foulon oli kuollut ja Berthier oli karannut.
Foulonin epäsuosion mitan täytti se, että Neckerin erottua hän otti tämän hyveistärikkaan geneveläiaen paikan, millä nimellä Neckeriä siihen aikaan mainittiin, ja oli ollut kolme päivää valtiovarain tarkastajana.
Siksi hänen hautajaisissaan paljon laulettiinkin ja tanssittiin.
Ensiksi aiottiin ottaa ruumis arkusta ja hirttää se. Mutta Billot oli noussut eräälle pengermälle, puhunut kunnioituksesta kuolleita kohtaan, ja ruumissaattue oli rauhassa saanut jatkaa matkaansa.
Pitousta oli tullut oikea sankari.
Pitou oli Elien ja Hullinin ystävä, ja nämä lähettivät hänet toimittamaan asioitaan.