Sitten hän kääntyi Pitoun puoleen sanoen:
"Suuri joukko… mitä sillä tarkoitatte?"
"Kansaa tietysti!"
"Kansaako?"
"Päälle kaksikymmentä tuhatta, naisia lukuunottamatta", vastasi Pitou innoissaan.
"Voi onnetonta!" huudahti Bailly. "Hyvät herrat! Herrat valitsijat!"
Ja kimakalla, epätoivoisella äänellä hän kutsui luokseen kaikki virastonsa jäsenet.
Hänen kertoessaan kuului vain kauhua ilmaisevia huudahduksia.
Syntyi vaitiolo, jolloin alkoi kuulua heikkoa, etäistä, epämääräistä kohinaa kaupungintaloon, niinkuin veren noustessa päähän alkaa korvissa epämääräisesti surista.
"Mitä tämä on?" kysyi muuan valitsija.