"Täytyyhän teitä uskoa", sanoi hän, "teitä, oppinutta miestä."
Hän korosti nämä viimeiset sanat niin verisen halveksivaisesti, että Gilbertin silmistä näytti nyt vuorostaan viha leimahtavan.
Mutta muutaman sekunnin kestävä taistelu riitti, ja tämä mies oli voittanut itsensä.
Sen vuoksi hän ryhtyikin melkein heti puhumaan otsa kirkkaana ja sanat selvinä:
"Teidän majesteettinne on aivan liian hyvä sanoessaan minua oppineeksi mieheksi, vaikka ei ole pannutkaan taitoani koetteelle."
Kuningatar puri huuleensa.
"Ymmärrättehän, etten tiedä, oletteko oppinut", sanoi hän. "Mutta muut sanovat niin, ja minä kertaan vain toisten sanoja."
"Teidän majesteettinne", sanoi Gilbert kunnioittavasti, kumartaen tällä kertaa syvempään kuin hän tähän asti oli tehnyt, "niin älykkään henkilön kuin te olette ei tarvitse sokeasti kerrata, mitä alhaiso sanoo."
"Tarkoitatte kai, mitä rahvas sanoo?" lausui kuningatar ilkimielisesti.
"Alhaiso, madame", kertasi Gilbert niin varmasti, että tämän naisen sisimmässä vavahti ja hän tunsi outoa tuskaa, jota ei koskaan ennen ollut tuntenut.