Pian molemmin puolin yhdyttiin, sillä tulijoillakin oli kiire.
Silloin tapahtui seuraavaa:
Muutamat näistä Grève-torilla tapaamistamme kekseliäistä miehistä toivat vävyä vastaan hänen appensa pään peitsen nenässä. Berthier tuli Saint-Martin-katua pitkin valtuuston lähettilään kanssa; hän oli melkein Saint-Merry-kadun kohdalla.
Hän oli kepeissä kärryissään, joita hieno maailma siihen aikaan käytti ja joita kansa vihasi tavattomasti, sillä monasti he olivat saaneet valittaa siitä, että keikarit ajoivat liian nopeasti tai että Oopperan tanssijattaret olivat ohjaksissa, ja kun hevonen oli tulinen, niin he usein ajoivat ihmisten päälle ja aina ruiskuttivat kuraa heihin.
Berthier ajoi askel askeleelta eteenpäin huutojen, vihellysten ja uhkausten kaikuessa, puhellen rauhallisesti valitsija Rivièren kanssa, joka oli lähetetty Compiègneen häntä pelastamaan ja joka toverinsa karattua oli töin tuskin voinut pelastaa itsensä.
Kansa oli hyökännyt ensin rattaiden kimppuun, rikkonut sen kuomin, jotta Berthier ja hänen toverinsa olivat kaikkien näkyvissä, kaikkien katsottavissa ja iskettävissä.
Matkalla he muistuttivat hänelle hänen rikoksiaan ja raivon vallassa niitä vielä suurentelivat.
"Hän on tahtonut näännyttää Pariisin nälkään."
"Hän määräsi kypsymättömän rukiin ja vehnän leikattavaksi, ja kun sitten viljan hinta nousi, niin hän ansaitsi suuret summat."
"Eikä hän ainoastaan tehnyt sitä, vaikka sekin jo riitti, mutta sitäpaitsi hän vehkeili."