"Odottakaahan, Billot", sanoi tohtori. "Tiedän, mitä aiotte minulle sanoa. Aatelisto ja papisto omistavat kaikki, eikö niin?"
"Se on selvää", sanoi Billot. "Siksi luostarit…"
"Mitä luostareista aiotte sanoa?"
"Luostarit ovatkin upporikkaat."
" Notum certumque ", mutisi Pitou.
"Aateliset eivät maksa suhteellisesti kyllin suurta veroa. Minä, maanviljelijä, maksan kaksi kertaa enemmän veroa yksinäni kuin naapurini kolme Charnyn veljestä, joilla on yhteensä enemmän kuin kahdensadan tuhannen livren vuotuiset tulot."
"Mutta, ettekö arvele", jatkoi Gilbert, "että aateliset ja papit ovat yhtä hyviä ranskalaisia kuin tekin?"
Pitou höristi korviaan tämän väitteen kuullessaan, sillä sehän kuului aivan kerettiläiseltä aikana, jona isänmaallisuuden määräsi nyrkkivoima Grève-torilla.
"Te ette kai sitä voi uskoa? Ette voi tunnustaa, että nämä aateliset ja papit, jotka saavat kaikki, mutia eivät suorita vuorostaan mitään, olisivat yhtä hyviä isänmaanystäviä kuin tekin?"
"Se on totta."