"Ette vastaa", sanoi kuningatar.
"Madame", lausui Gilbert, "rohkenen väittää, että rakastan kuningasvaltaa enemmän kuin kukaan muu."
"Elämmekö ajassa, jossa sanat riittävät eikä vaadita tekoja?"
"Mutta, madame, minä pyydän teidän majesteettianne uskomaan, että mitä tahansa kuningas tai kuningatar käskeekään, minä…"
"Te sen ehdottomasti teette, niinkö?"
"Varmasti, madame."
"Ja sen tehdessänne", jatkoi kuningatar tullen vasten tahtoaankin hiukan kopeaksi, "olisitte täyttänyt ainoastaan velvollisuutenne."
"Madame…"
"Jumala, joka on antanut kaikkivallan kuninkaille", jatkoi Marie-Antoinette, "on vapauttanut heidät myös kiitollisuudesta niitä kohtaan, jotka täyttävät ainoastaan velvollisuutensa."
"Voi, madame! Se aika tulee vielä", vastasi Gilbert vuorostaan, "jolloin palvelijanne ansaitsevat enemmänkin kuin kiitollisuutenne, jos tekevät ainoastaan velvollisuutensa."