AAMU
Eräs mies odotti kuningatarta molempien huoneistojen välillä.
Tämä mies oli Charny. Hän oli pahasti veressä.
"Kuningas!" huudahti Marie-Antoinette nähdessään nuoren miehen veriset vaatteet. "Kuningas! Olette luvannut pelastaa kuninkaan!"
"Kuningas on pelastettu, madame", vastasi Charny. Ja katsoen ovien kautta, jotka kuningatar oli jättänyt auki tullessaan Häränsilmä-saliin, missä tänä hetkenä olivat koolla kuningatar, hänen molemmat lapsensa, muutamia henkikaartilaisia, hän aikoi kysyä, missä Andrée oli, kun kuningattaren katse osui häneen. Tämä katse pysäytti kysymyksen hänen huulilleen.
Mutta kuningattaren katse tunkeutui yhä syvemmälle Charnyn sydämeen. Charnyn ei tarvinnut kysyä: Marie-Antoinette aavisti hänen ajatuksensa.
"Hän tulee", lausui hän. "Olkaa turvassa."
Ja hän juoksi poikansa luo, jonka hän nosti syliinsä. Andrée sulki samassa viimeisen oven ja tuli saliin. Andrée ja Charny eivät vaihtaneet sanaakaan. Toisen hymy vastasi toisen hymyyn, siinä kaikki.
Kummallista! Nämä kaksi kauan erossa ollutta sydäntä alkoivat sykkiä yhdessä.
Tänä aikana kuningatar katsoi ympärilleen. Ja ikäänkuin hän olisi onnellinen saadessaan syyttää Charnyta hän lausui: