Sitten kuului näiden kahden huudon keskellä ääniä, jotka toisinaan ne voittivatkin:
"Kuningatar! Kuningatar!"
Tämän huudon kuullessaan kaikki vavahtivat. Kuningas kalpeni, samoin Charny ja Gilbertkin.
Kuningatar kohotti päänsä.
Kalpeana, huulet yhteen puristettuina, silmäkulmat rypyssä hän seisoi lasioven luona. Nuori prinsessa nojasi häneen. Hänen edessään seisoi pikku kruununprinssi; lapsen vaalean tukan päällä oli kuningattaren marmorinvalkoinen käsi.
"Kuningatar, kuningatar!" huusivat äänet yhä kovempaa.
"Kansa tahtoo teidät nähdä, madame", sanoi Lafayette.
"Oi, älkää menkö, äiti!" sanoi nuori prinsessa kauhuissaan kietoen kätensä kuningattaren kaulaan.
Kuningatar katsahti Lafayetteen.
"Älkää pelätkö mitään, madame", sanoi tämä.