"Uskokaa sanojani, madame", jatkoi Gilbert; "ellen olisi kunnioittavin, nöyrin, syvimmin alistuva alamaisenne, niin voisin saada teidät vakautuneeksi kamalan kokeilun avulla. Älkää pelätkö mitään! Minä kumarran nöyrästi ja syvempään naisen kuin kuningattaren edessä. Minä värisen, jos ajatukseni voisi teidän ajatustanne vain hipaistakaan, minä kuolisin mieluummin, kuin tuottaisin sielullenne haittaa."
"Monsieur, monsieur", huudahti kuningatar lyöden käsillään ilmaan aivan kuin torjuakseen luotaan Gilbertin, joka seisoi kolmen askeleen päässä hänestä.
"Ja kuitenkin", jatkoi Gilbert, "annoitte sulkea minut Bastiljiin. Te ette sure sen valloittamista minkään muun vuoksi kuin siksi, että samalla rahvas päästi minut vapaaksi. Silmistänne leimuaa viha miestä kohtaan, jota ette omasta puolestanne voi mistään syyttää. Ja katsokaahan, minä tunnen, että hellittäessäni vaikutustani, jonka avulla kahlehdin teitä, te mahdollisesti alatte uudelleen epäillä kyetessänne uudelleen hengittämään."
Heti paikalla kun Gilbert lakkasi katseillaan ja kädellään kahlehtimasta häntä, oikaisi Marie-Antoinette ruumiinsa melkein uhkaavana, aivan kuin lintu, joka päästyään ilmapumpun tukehduttavan vaikutuksen alta yrittää laulaa ja oikoa siipiään.
"Ahaa, te epäilette, pilkkaatte, halveksitte. No niin, sanonko suoraan teille, madame, mikä kamala ajatus nyt heräsi minussa, mitä melkein aioin tehdä. Olisin tuominnut teidät ilmaisemaan minulle arimmat ajatuksenne, kätketyimmät salaisuutenne, olisin pakottanut teidät kirjoittamaan ne tämän pöydän ääressä, johon kätenne nyt koskee. Ja kun sitten olisitte herännyt, olisin omaan käsialaanne vedoten voinut teille todistaa, kuinka todellinen on se voima, jonka näytte kieltävän, ja kuinka suuri onkaan sen miehen jalomielisyys, jota olette loukannut, jota kokonaisen tunnin ajan olette loukannut, vaikka hän ei millään tavalla ole antanut teille siihen syytä tai aihetta."
"Pakottakaa minut nukkumaan, pakottakaa minut puhumaan unessa, minut, minut!" huudahti kuningatar kalveten. "Ja sen te olisitte uskaltanut tehdä? Tiedättekö mitä se on? Ymmärrättekö, kuinka raskauttava uhkauksenne on teille? Sehän on majesteettirikos. Muistakaa, kun kerran olisin herännyt, kun kerran olisin jälleen saanut toimintakykyni, niin olisin rangaissut rikoksenne kuolemalla."
"Madame", sanoi Gilbert katseillaan seuraten kuningattaren huimaavaa kiihkoa, "älkäähän kiirehtikö syyttämään tai uhkailemaan. Olisin kyllä vaivuttanut teidän majesteettinne uneen. Olisin kyllä naiselta siepannut hänen salaisuutensa, mutta uskokaa minua, sitä en olisi tehnyt tämänlaatuisissa oloissa, en kahdenkesken kuningattaren ja alamaisen, naisen ja oudon miehen välillä. Olisin vaivuttanut kuningattaren uneen, sillä mikään ei ole sen helpompaa, mutta en olisi tohtinut nukuttaa häntä, en olisi uskaltanut panna häntä puhumaan muuten kuin todistajan läsnäollessa."
"Todistajanko?"
"Niin, madame, todistajan, joka olisi tarkkaan pannut muistiin kaikki sananne ja liikkeenne, kaikki valmistamani kohtauksen yksityiskohdat, siis koko näytelmän, jotta toinnuttuanne ette olisi voinut epäillä mitään."
"Todistajan kuullen", kertasi kuningatar kauhuissaan, "ja kuka olisi ollut tämä todistaja? Mutta ajatelkaahan, että rikos olisi siten ollut kaksinkertainen, sillä silloinhan olisitte hankkinut itsellenne rikostoverin."