"Viinaako?"
"Niin, oletko Pariisissa tottunut sitä juomaan?"
Tuo kunnon nainen otaksui, että parin viikon aikana Pitoun olisi Pariisissa pitänyt oppia ryyppäämään.
Pitou torjui ylpeästi sellaisen otaksumisen.
"Minä en koskaan juo viinaa", sanoi hän.
"Kerro siis."
"Jos minä kerron, täytyy minun alkaa uudestaan neiti Catherinea varten, ja kertomukseni on pitkä."
Pari kolme henkilöä riensi pesutupaan etsimään Catherinea.
Mutta kaikkien juostessa samaan suuntaan Pitou loi koneellisesti katseensa toiseen kerrokseen johtaville portaille, ja kun alhaalta tuleva ilmavirta oli saanut aikaan vedon, oli muuan ovi avautunut, ja hän näki Catherinen katselevan ikkunasta. Catherine katsoi metsään päin, siis Boursonnea kohden. Hän oli siihen määrään vaipunut katselemiseen, ettei huomannut mitään siitä, mitä oli tapahtunut, ettei ollut kuullut, mitä tapahtui talon sisällä tai sen ulkopuolella.
"Ahaa", sanoi Pitou huoaten, "metsään päin, Boursonneen päin, Isidor de Charnyn asunnolle päin, siis sinne."