"Älkää siis kerskailko rikoksista, joita pariisilaiset ovat tehneet, koska ette ole pariisilainen, ettekä ole noita rikoksia tehnyt."
"Minä olen niin vähän syyllinen", sanoi Pitou, "että herra Billot ja minä olimme menettää henkemme koettaessamme puolustaa herra Berthieriä."
"Kunnon isäni! Hyvä isäni. Se on hänen kaltaistaan!" sanoi Catherine innoissaan.
"Kunnon mieheni!" sanoi muori Billot. "Mitä hän siis teki?" Pitou kertoi Grève-torin kauheat tapahtumat, Billotin epätoivon ja halun palata Villers-Cotteretsiin.
"Miksi hän siis ei palaa?" sanoi Catherine sellaisella äänellä, että se vaikutti Pitoun sydämen syvyyksiin, niinkuin kaameat ennustukset, jotka loihtijat osaavat upottaa syvälle sydämien pohjaan.
Muori Billot pani kätensä ristiin.
"Herra Gilbert ei sitä tahtonut", sanoi Pitou.
"Herra Gilbert tahtoo siis syöstä mieheni kuolemaan", sanoi rouva Billot nyyhkyttäen.
"Tahtooko hän siis hävittää isäni kodin?" sanoi Catherine yhtä synkän alakuloisesti kuin ennenkin.
"Ei suinkaan!" lausui Pitou. "Herra Billot ja herra Gilbert pääsivät kyllä yksimielisyyteen. Herra Billot jää vielä joksikin aikaa Pariisiin lopettamaan vallankumousta."