"Jäljellä on vain enää neljä", vastasi puhuja. "Metsästyspyssy halkesi vanhuuttaan kuukausi sitten."
"Se oli Désiré Maniquetin pyssy", sanoi Pitou.
"Niin olikin, ja haljetessaan se rikkoi kaksi sormeani", sanoi Désiré Maniquet kohottaen murskaantuneen kätensä, "ja kun se tapahtui aristokraatin, herra de Longprén kaniinitarhassa, saa hän sen maksaa minulle."
Pitou nyökkäsi, hyväksyen tämän oikeutetun koston.
"Meillä on siis vain neljä pyssyä", jatkoi Claude Tellier.
"No, neljällä pyssyllä te voitte aseistaa ainakin viisi miestä", sanoi Pitou.
"Millä tavalla?"
"Viides saa peitsen. Sillä tavalla Pariisissa tehdään: jokaista neljää pyssyllä varustettua miestä kohti on yksi, jolla on peitsi. Peitsi on hyvin mukava ase, sillä sen kärkeen voi panna katkaistun pään."
"Oho!" huusi muuan iloinen ääni; "toivokaamme, ettemme sentään päitä katko."
"Sitä emme teekään", sanoi Pitou vakavasti, "jos vain osaamme torjua herra Pittien, sekä isän että pojan, kullan. Mutta mehän puhuimme pyssyistä. Pysykäämme asiassa, niinkuin herra Bailly sanoo. Montako asekuntoista miestä on Haramontissa? Oletteko laskeneet?"