Tammet ja lehmukset värisivät hänen huokauksistaan. Luonto, joka aina hymyilee täysivatsaiselle, teki nyt poikkeuksen Pitoun suhteen ja oli hänen mielestään suuri musta erämaa, missä ei ollut mitään muuta kuin jäniksiä, kaniineja ja hirviä.
Levätessään kotiseutunsa suurten puiden suojassa Pitou varmistui yhä enemmän sankarillisen päätöksensä välttämättömyydestä. Hänen piti kadota Catherinen näkyvistä, päästää tyttö vapaaksi, olla tarpeettomasti vaivaamatta läsnäolollaan ja nöyrtymättä enempää kuin oli pakko.
Olihan vaikeata ajatella, ettei enää saisi nähdä neiti Catherinea, mutta pitihän miehen olla mies. Eikä asian laita oikeastaan ollutkaan niin. Eihän hänen suorastaan tarvinnut olla näkemättä neiti Catherinea, vaan päästää Catherine näkemästä häntä.
Mikään ei estänyt rakastavaa miestä huolellisesti piiloutumasta, jolloin hän sattumalta näkisi ylpeän tytön? Ei mikään. Olihan Haramont niin perin lähellä Pisseleuxia. Puolitoista penikulmaa ainoastaan, siis pari harppausta, siinä kaikki.
Yhtä raukkamaista kuin olisi etsiä Catherinen seuraa sen jälkeen, mitä oli näkynyt, yhtä ovelaa olisi pitää silmällä hänen tekojaan ja toimiaan, koska luonto kerran oli tehnyt Pitoun mahdolliseksi sellaiseen voimanponnistukseen.
Sitäpaitsi niissä metsänosissa, jotka olivat Pisseleuxin takana Boursonneen asti, oli runsaasti jäniksiä.
Pitou voisi aamulla mennä kokemaan pyydyksiään ja joltakin kukkulalta pitäisi silmällä neiti Catherinen lähtöä. Se oli hänen oikeutensa ja tavallaan velvollisuutensa, koska ukko Billot oli antanut hänelle erikoiset valtuudet.
Kun Pitou oli tällä tavalla vahvistunut omaa itseään vastaan, arveli hän voivansa lopettaa huokailunsa. Hän söi tavattoman suuren palan mukanaan tuomaansa leipää, viritti illan tultua tusinan ansoja ja paneutui levolle nurmelle, joka oli vielä lämmin päivänpaisteesta.
Täällä hän nukkui kuin epätoivoon joutunut mies ainakin, siis kuolemaa muistuttavaa unta.
Yön viileys herätti hänet. Hän tarkasti ansat: mitään saalista ei ollut vielä tullut, mutta Pitou ei odottanutkaan mitään ennen aamunkoittoa. Mutta kun hänen päänsä oli hiukan raskas, päätti hän palata asuntoonsa ja tulla aamulla takaisin.