"Kyllä huomaa, ettette tunne häntä laisinkaan", sanoi Pitou huokaisten.
"Mitä, uskotko hänen kieltäytyvän?"
"Hän kieltäytyisi, vaikka kuninkaallinen saksalainen eskadroona tulisi vaatimaan… Hän on itsepäinen, injustum et tenacem … Sehän on totta", keskeytti Pitou, "ettehän te osaa edes latinaa."
Mutta molemmat haramontilaiset eivät joutuneet ymmälle latinasta eikä sitä seuranneesta huomautuksesta.
"Kylläpä me olemme kauniin päällikön valinneet itsellemme, Claude", sanoi Désiré. "Hän pelkää kaikkea."
Claude ravisti päätään. Pitou huomasi panevansa korkean asemansa vaaraan. Hän muisti, että onni auttaa rohkeita.
"No, olkoon, saammepahan nähdä", sanoi hän.
"Sinä hankit siis pyssyt."
"Minä lupaan… koettaa."
Tyytyväisyyden mutina tuli äskeisen heikon tyytymättömyyden mutinan sijaan.