Sitten hän äkkiä sai uuden ajatuksen ja lausui suuren inhon valtaamana:
"Nyt tiedän. Ahaa, kypäripäinen, se on hän!"
"Mikä minun kypärääni vaivaa?" kysyi Pitou.
"Miehellä, joka kiskaisi Berthierin höyryvän sydämen, hirviöllä, joka vei sen ihan lämpöisenä valitsijoiden pöydälle, oli päässään kypärä. Se kypäräpää olet sinä, Pitou. Se hirviö olet sinä. Pakene, pakene, pakene!"
Ja jokaisella huudahduksella apotti astui askeleen eteenpäin, ja Pitou väistyi askeleen.
Tiedämmehän, että Pitou oli syytön tähän rikokseen. Poikaparka heitti päästään kypärän, joka kuparilla päällystetystä nahasta tehtynä putosi kumahtaen maahan.
"Sinä tunnustat siis sen, onneton!" huusi apotti.
"Kuulkaahan nyt", sanoi Pitou, joka joutui epätoivoon kuullessaan sellaisen syytöksen, "te liioittelette, herra apotti."
"Liioittelen, että siis muka et olekaan muuta kuin vähän hirttänyt, et muuta kuin vähän halkonut ihmisiä; sinä heikko lapsi!"
"Herra apotti", sanoi Pitou, "tiedättehän varsin hyvin, etten minä ole sitä tehnyt, vaan Pitt."