"Todellako", sanoi apotti tuntien harvojen hiustensa nousevan Pitoun hymyillessä pystyyn. "Todellako? Meriväen pyssyt?"
"Siis vain ne aseenne, joilla ei ole mitään historiallista arvoa ja joita voi hyvin käyttää."
"Ahaa!" sanoi apotti tarttuen pamppunsa varteen, kuten kapteeni tarttuu miekkansa kahvaan. "Ahaa! Nyt siis konna paljastaa aikeensa!"
"Herra apotti", sanoi Pitou vaihtaen uhkaavan äänensä rukoilevaksi, "antakaa meille ne kolmekymmentä meriväen pyssyä."
"Mene pois!" sanoi apotti astuen askelen Pitouta kohden.
"Ja saatte sen kunnian", jatkoi Pitou astuen taas askeleen taaksepäin, "saatte siten kunnian siitä, että olette ollut auttamassa isänmaanne sortajien kukistamista."
"Ja hankkisin aseita itseäni ja kansalaisiani vastaan!" huudahti apotti, "hankkisin aseita, joilla ammutaan minut."
Hän veti pampun vyöstään.
"Ei koskaan! Ei koskaan!"
Ja hän heilutti pamppua päänsä päällä.