"Madame, älkää puhuko noin kevytmielisesti tästä järjestöstä. Jonakin päivänä se on mahti, se yhdistää ja hajoittaa."
"Kaksikymmentätuhatta!" huudahti kuningas.
"Monsieur", jatkoi vuorostaan kuningatar, "teillähän on täällä kymmenentuhatta miestä, jotka vastaavat sataatuhatta kapinallista. Minä sanon, kutsukaa ne, kutsukaa ne kokoon. Kaksikymmentä tuhatta rikollista saavat täällä rangaistuksensa ja ovat pelottavana esimerkkinä koko vallankumoukselliselle roskajoukolle, jonka minä tuhoisin perinpohjin viikon kuluessa, jos minun neuvojani kuunneltaisiin tunnin aika."
Gilbert pudisti alakuloisena päätään.
"Madame", sanoi hän, "kuinka täydellisesti erehdyttekään, tai oikeammin sanoen, kuinka teitä on viety harhaan. Ajatelkaahan, mitä olisi kuningattaren nostattama kansalaissota! Yksi kuningatar sen uskalsi tehdä ja hän on vienyt mukanaan hautaan kamalan liikanimen 'muukalainen'."
"Minäkö nostattaisin, kuinka voitte sen niin käsittää? Minäkö olen kenenkään yllyttämättä ampunut Bastiljia kohden?"
"Madame", sanoi kuningas, "ennenkuin neuvotte väkivaltaan, kuunnelkaa järkeä."
"Heikkoutta!"
"Mutta kuunnelkaa, Antoinette", sanoi kuningas ankarasti. "Eihän ole mikään pikkuseikka, jos tänne tulee kaksikymmentä tuhatta miestä, jotka täytyy ampua kuoliaaksi."
Sitten hän jatkoi kääntyen Gilbertin puoleen: