Ja hän nousi heti.
Kuu loi kirkkaita säteitään aukealle paikalle, joka oli majan edustalla. Pitou ja ukko Clouis astuivat tälle aukealle paikalle.
Jos joku olisi nähnyt näiden kahden mustan varjon tekevän liikkeitä, olisi hän vannaan tuntenut salaperäistä kauhua.
Ukko Clouis tarttui pyssynsä tynkään ja näytti sitä huoaten Pitoulle. Ensiksi hän näytti, miten on seisottava sotilaallisessa asennossa.
Omituista oli nähdä, miten tämän kookkaan vanhuksen vartalo äkkiä oikeni. Hänhän oli tottunut aina kulkemaan kumarassa pensaikossa, mutta nyt sotilaallisten muistojen ja sotaharjoitusten elvyttämänä hän ravisti valkohapsista päätään leveillä ja vahvoilla hartioillaan.
"Katso tarkoin", sanoi hän Pitoulle, "katso tarkoin! Katsomalla oppii. Kun olet tarkasti nähnyt kuinka minä teen, koeta sitten, ja minä katselen sinua vuorostani."
Pitou koetteli.
"Polvet yhteen, olkapäät taakse, pää vapaana. Seiso tanakasti, hitto vie! Seiso tanakasti: onhan sinulla kyllin leveät jalat!"
Pitou totteli parhaansa mukaan.
"Hyvä on", sanoi vanhus; "sinä näytät jokseenkin ryhdikkäältä."