Eikö hän jollakin tavalla voisi saattaa Catherinen tietoon tehneensä hyviä töitä?
Hyvä Jumala, sehän oli helppoa! Voisihan hän jonakin sunnuntaina puhutella Catherinea tanssissa ja ilmaista kuin sattumalta kamalan totuuden, saattaa syyllisen siihen tietoon, että kolmas tunsi hänen salaisuutensa.
Eikö kannattaisi sitä tehdä, vaikkapa ei muun vuoksi kuin nähdäkseen ylpeän tytön kärsivän?
Mutta mennessään tanssiin hänen täytyisi esiintyä komean aatelisherran rinnalla, eikä kilpailijan kannattanut mennä vertailtavaksi niin kauniin miehen kanssa.
Niinkuin kaikki ne, jotka osaavat keskittää tuskansa, keksi Pitou toisen keinon.
Sen huvihuoneen ympärillä, jossa Catherine ja herra Isidor kohtasivat toisensa, oli tiheä viidakko, joka kuului Villers-Cotteretsiin.
Oja vain oli ilmoittamassa rajaa kreivin maiden ja yhteisten maiden välillä.
Kun Catherinen piti tavantakaa käydä lähikylissä, kun hänen täytyi ehdottomasti mennä tämän metsän halki, kun kellään ei ollut mitään sanottavaa, niin kauan kuin hän oli tässä metsässä, ei hänen tarvinnut muuta kuin mennä ojan yli tullakseen rakastajansa alueelle. He olivat ottaneet tämän asian huomioon paikkaa valitessaan.
Huvihuone kohosi niin paljon viidakon yläpuolelle, että sen viheriällä lasilla varustetusta ikkunasta voi nähdä kaiken lähistöllä olevan, ja huvihuoneen ovi oli niin täydellisesti viidakon peitossa, että sieltä lähtevä henkilö saattoi parilla kolmella hyppäyksellä olla metsässä, siis turvassa.
Mutta Pitou oli tullut tänne niin usein päivällä ja yöllä, oli niin tarkoin tutkinut seudun, että tiesi, miltä kohtaa Catherine tulee pois, samoin kuin salametsästäjä tietää polun, mistä tulee hirvi, jonka hän aikoo ampua piilopaikastaan.