Catherine oli järjestänyt niin, että hän saattoi olla kahdenkesken Pitoun kanssa, vaikka muori Billot olikin läsnä.
Kunnon muori Billot oli tavannut muutamia tuttavia, jotka seurasivat hänen hevostaan pitäen keskustelua yllä. Catherine oli yhdelle näistä luovuttanut oman hevosensa ja palasi kotiin metsän kautta Pitoun seurassa, joka oli karannut voittojuhlastaan.
Tämänlaatuiset järjestelyt eivät hämmästytä maaseudulla ketään, siellä kun kaikki salaisuudet kadottavat merkityksensä siksi, että kaikki ovat suvaitsevaisia toisia kohtaan.
Olihan luonnollista, että Pitou tahtoi keskustella rouva ja neiti Billotin kanssa. Ehkä ei sitä kukaan tullut huomanneeksikaan.
Tänä päivänä oli kaikilla omat harrastuksensa metsän hiljaisuudessa ja varjossa. Metsäisillä seuduilla kaikki, mikä koskee kunniaa tai onnea, etsii suojaa vuosisatoja vanhojen tammien suojasta.
"Tässä minä olen, neiti Catherine", sanoi Pitou jouduttuaan toisista erilleen.
"Miksi ette pitkään aikaan ole käynyt meillä?" kysyi Catherine. "Siinä olette tehnyt rumasti."
"Mutta, neiti", lausui Pitou hämmästyksissään, "tiedättehän varsin hyvin itse…"
"Minä en tiedä mitään… siinä olette tehnyt väärin."
Pitou puristi huulensa yhteen. Häntä vaivasi Catherinen valehteleminen.