"Miksi tahdotte siis lykätä tätä matkaa?" kysyi kuningas.
"Ajatelkaa, madame, että tällaisissa tapauksissa sopiva ajankohta merkitsee kaikkea", sanoi Gilbert. "Ajatelkaa, mitä sellaisina hetkinä merkitsevät tunnit, kun kokonainen raivoisa kansa laskee ne sitä mukaa kuin kello lyö."
"Ei tänään, monsieur Gilbert. Huomenna, sire, ei huomenna. Antakaa minulle vielä aikaa huomiseen asti ja minä vannon, etten enää vastusta matkaa."
"Yksi päivä menee hukkaan", mutisi kuningas.
"Kaksikymmentä neljä tuntia", sanoi Gilbert, "ajatelkaa sitä, ajatelkaa sitä, madame."
"Sire, sen täytyy tapahtua", sanoi kuningatar rukoillen.
"Sanokaahan edes jokin syy?" lausui kuningas.
"Syynä on vain epätoivoni, sire, vain kyyneleeni, vain rukoukseni."
"Mutta eihän voi tietää, mitä tapahtuu ennen huomispäivää?" sanoi kuningas aivan onnettomana nähdessään kuningattaren epätoivon.
"Eihän mitään voi tapahtua, eihän?" sanoi kuningatar katsoen kysyvästi Gilbertiin.