Hän tapasi kuningattaren täydellisesti pukeutuneena, aivan kuin hovijuhlaa varten, kauniina, kalpeana jämähtävänä. Hän tervehti miestään tuolla kylmällä hymyllä, joka loisti talvipäivän auringon tavoin kuningattaren poskilla, kun suurissa vastaanotoissa piti heittää suosion säteitä ympäristöön.
Kuningas ei ymmärtänyt tämän katseen ja tämän hymyn alakuloisuutta. Hän valmistautui jo siihen seikkaan, että Marie-Antoinette mahdollisesti vastustaisi eilen tehtyä päätöstä.
"Taas kai uusi oikku", tuumi hän.
Siksi hän rypisti silmäkulmiaan.
Heti ensimmäisillä sanoillaan kuningatar vahvisti kuninkaassa tätä ajatusta.
"Sire", sanoi hän, "sitten eilisen olen ajatellut asiaa lähemmin."
"Siinä me nyt olemme", huudahti kuningas.
"Lähettäkäähän pois kaikki ne, jotka eivät kuulu läheisimpään piiriin."
Pahantuulisena kuningas käski upseeriensa poistua.
Yksi ainoa nainen jäi majesteettien luo, madame Campan.