Mutta kootessaan itselleen aseita hän samalla kuunteli Vendôme-torille päin.
"Ooho", sanoi hän, "minä luulen kuninkaallisten saksalaisten palaavan."
Todellakin kuului hitaasti lähenevän ratsuväen kavioiden kopsetta. Pitou kumartui katsomaan Regence-kahvilan nurkan takaa ja näki Saint-Honorén kauppahallin kohdalla patrulliryhmän, joka lähestyi kiväärit ojossa.
"Pian, pian pois", sanoi Pitou, "he palaavat."
Billot katsahti ympärilleen nähdäkseen, voisiko ryhtyä vastarintaan. Tori oli melkein autio.
"Pois tosiaan täältä", päätti hän.
Ja hän kiirehti Chartres-kadulle, kintereillään Pitou, joka olan yli kiinnitettävän miekankannattimen käyttöä tuntematta laahasi mahtavaa säiläänsä vain vyössään pitkin katukiveystä.
"Tuhannen pentelettä", noitui Billot, "sinähän näytät rautakauppiaalta. Ripustappas kuntoon se viikatteesi."
"Mihin?" kysyi Pitou.
"Ka, lempo, tähän!" selitti Billot.