"Ystävät", huusi hän, "tekeehän teidän yhä mielenne valloittaa Bastilji?"
"Tekee, tekee!" huusi kolme- tai neljätuhatta ääntä.
"Mutta teillä ei ole ruutia, eikö niin?"
"Ei ole. Ruutia! Ruutia!"
"No niin! Kauppiaitten esimies, joka on tässä, antaa teille Kaupungintalon kellareissa säilytetyn ruudin. Kiittäkää häntä, ystäväni!"
"Eläköön kauppiaitten esimies! Eläköön Flesselles!" huusi koko kansanjoukko.
"Kiitos omasta puolestani! Kiitos hänen puolestaan!"
"Nyt minun ei enää tarvitse tarttua takkinne kaulukseen, ei kahden kesken eikä kaikkien nähden", sanoi Billot. "Ellette nyt anna meille ruutia, niin kansa repii teidät kappaleiksi."
"Tässä on avaimet", sanoi esimies; "teidän pyytämistapanne on sellainen, ettei teille voi vastata kieltävästi."
"Siinä tapauksessa rohkaisette mieltäni", sanoi Billot, joka näytti keksineen uuden tuuman.