Billot oli ensi hetkestä alkanut luottaa tähän mieheen, jonka nimi oli niin tunnettu, että se oli tullut hänenkin korviinsa. Hän ei edes tiedustellut, millä tavalla toinen aikoi ne hankkia. Muuan apotti oli pihalla ottaen osaa toisten innostukseen ja huutaen kaikkien toisten keralla: "Bastiljiin, Bastiljiin!" Billot ei pitänyt papeista, mutta tämä häntä miellytti. Hän pani tämän jatkamaan ruudin jakamista. Apotti suostui toimeen.
Silloin Marat nousi pengermäkivelle. Kaikkialta kuului hirveätä hälinää.
"Hiljaa", jyräytti hän, "minä olen Marat ja tahdon puhua."
Ikäänkuin taikavoiman vaikutuksesta kaikki vaikenivat ja käänsivät katseensa häneen.
"Tahdotteko aseita?" kysyi hän.
"Tahdomme, tahdomme!" vastasivat tuhannet äänet.
"Valloittaaksenne Bastiljin?"
"Niin, niin, niin!"
"Tulkaa siis minun kerallani, niin saatte niitä."
"Mistä?"