"Se on totta", sanoi Pitou, "Kuinka pitkän ajan päästä muistutan siitä?"
"Tunnin päästä."
"Ja lipas?" kysyi Pitou.
"Totta tosiaan! Ellen palaa, — ellei Gonchon valloita Bastiljia, tai jos valloituksen jälkeen ei minua löydykään, niin on sanottava tohtori Gilbertille, joka ehkä löytyy, että Pariisista tuli miehiä, jotka varastivat minulta lippaan, jonka hän uskoi huostaani viisi vuotta sitten; että lähdin heti ilmoittamaan hänelle; että Pariisiin päästyäni kuulin hänen olevan Bastiljissa; että aikoessani valloittaa Bastiljin heitinkin henkeni, joka kokonaan kuului hänelle."
"Hyvä on, isäntä", sanoi Pitou. "Mutta se on pitkä läksy, ja minä pelkään sen unohtavani."
"Senkö, mitä sanoin?"
"Niin."
"Minä kertaan sen."
"Ei", vastasi muuan ääni Billotin vieressä, "parasta on se kirjoittaa."
"Minä en osaa kirjoittaa", sanoi Billot.