"Johan sanoin, että olen soturi ja tunnen vain saamani määräykset."
"Siis", sanoi Billot vieden Launayn ihan muurin reunalle ja osoittaen vuoron perään kahteen eri suuntaan Saint-Antoinen esikaupunkiin ja bulevardille, "nuo antavat teille vastedes määräyksiä."
Ja hän osoitti Launaylle kahta mustaa, tiheätä, karjuvaa laumaa, joka johtuessaan taipumaan bulevardien mutkittelun mukaan kiemurtelivat jättiläiskäärmeenä; tämän pään ja ruumiin kyllä näki, mutta viimeiset kiemurat katosivat mäen taakse, jolta se laskeusi alas.
Ja koko tämä yletön matelija kimalteli välkkysuomuista.
Siellä oli ne joukot, jotka Billot oli määrännyt saapumaan Bastilji-aukiolle. Toista johti Marat, toista Gonchon.
Kahdelta puolen ne nyt lähestyivät heiluttaen aseitaan ja päästäen peloittavia huutoja.
Launay kalpeni tämän nähdessään ja nosti keppinsä.
"Kanuunoittenne luo!" huusi hän.
Sitten hän uhkaavana lähestyi Billotia.
"Ja te, onneton", sanoi hän, "te tulette tänne muka neuvottelemaan toisten aikoessa hyökätä! Tiedättekö, että olette ansainnut kuoleman?"